SIILINJÄRVEN KOULUJEN TURVALLISUUSKOULUTUS VESO-ILTAPÄIVÄ
3.9.2013 Ahmon koulukeskus
Kouluttaja Markus Jussila Markus.jussila@pkky.fi
Tilaisuuden
avaaja Merja Oksman sivistysltk pj
Myös itse koen läheisenä turvallisuuteen ja riskienhallintaan
liittyvät asiat ja kunnan tarkastuslautakunta on vuosien saatossa useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota asian tärkeyteen.
Koulutus on kohdennettu lähinnä Siilinjärven
koulujen opettajille ja rehtoreille. Esitin sivistyslautakunnassa, että myös lautakunnan jäsenet niin halutessaan voisivat tulla mukaan, sillä he toimivat myös koulujen johtokunnissa.
On myös kouluja ( Hamula, Kehvo, Pöljä ja Kuuslahti ), joilla on jo oma kummivaltuutettu ja myös heidät on kutsuttu mukaan oman koulunsa ryhmään. Täten on mahdollista käydä laajempaakin keskustelua ja
tuoda asioita esille. Valitettavasti monella oli työesteet tai muu ennalta sovittu meno.
Valtakunnallinen tapaturmapäivä on pian, perjantaina 13.syyskuuta. Päivää
on vietetty vuodesta 1995 aina vuosittain 13. ja perjantai. Päivän järjestäjät haluavat tuoda esiin tilanteita, joissa hetken harkinta voi pelastaa onnettomuudelta. Erityisteemana on työpaikkojen turvallisuustyö ja tavoitteena
kiinnittää huomiota keinoihin, joilla jokapäiväisiä vaaratilanteita voi välttää.
Ns. vanha kansa kuvasi ennakointia ja tulevaan varautumista sanonnalla
”kaukaa viisas”. Nykyään tässä yhteydessä puhutaan ennaltaehkäisystä ja riskien hallinnasta.
Ennalta ehkäisyn laiminlyönneistä lankeavat
laskut maksetaan verovaroista eli nekin heikentävät julkisen sektorin tuottavuutta.
Ennakoi, etteivät jäisi viimeisiksi sanoiksi esimerkiksi:
” kun kurkotan, niin yletyn tällä jakkaralla”
” pitäis joskus korjata tuokin sirkkelinteräsuojus”
” tässä mitään sähkömiestä tarvita”
” näytän kypärä päässä ihan hölmöltä”
” tutustutaan näihin turvaohjeisiin sitten myöhemmin”
Lisätietoja päivästä löytyy www.tapaturmapaiva.fi
Sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalojen ammattilaiset pahoittelevat sitä, että resurssit kuluvat tyystin vahinkojen korjaamiseen, jolloin ennaltaehkäisyyn ei riitä voimavaroja. Toisinaan oletetaankin,
että ennaltaehkäisy toteutuu hyvällä tahdolla ja kolmannen sektorin toiminnalla. Selvittämällä työpaikan vaaratekijät ja arvioimalla riskit varmistetaan turvallinen työympäristö ja terveelliset työolot.
Ennakointi on elämäntapa ja asenne. Sen virittämiseksi tarvitaan laajaa viestintää ja vuorovaikutusta. Sitä on työstettävä kaikkialla, niin julkisuudessa kuin jokaisessa yhteisössä
aina yksittäistä perhettä myöten. Työturvallisuuden alalla ennaltaehkäisyn vaikuttavuus on kyetty hyvin osoittamaan.
Koulu on hektinen työympäristö,
aivan erilainen kuin esim. kirjanpitotoimisto. Lapset ja nuoret ovat energisiä, meluavia, huomiota hakevia, äkkipikaisia ja voivat käyttäytyä arvaamattomasti luokassa, pihalla, retkillä, tapahtumissa, koulumatkalla.
Opettaja työskentelee yleensä yksin luokassa. Herpaantumaton työote luo henkistä- ja fyysistäkin painetta, jossa rehtorin ja työyhteisön tuki on korvaamaton.
Mutta herätän kysymyksen: kuka tukee rehtoria, sivistystoimenjohtajako? Vai työterveysorganisaatio?
Opettajan / aikuisen
läsnäolo on tärkeää sekä sisällä luokassa että ulkona pihavalvonnassa. Retket ja tapahtumat ovat kivoja mutta riskialttiita.
Jokainen on velvollinen
noudattamaan työpaikalla laadittuja turvallisuusohjeita, ottamaan huomioon vaaratekijät ja ilmoittamaan työympäristössään havaitsemistaan puutteista esimiehelleen tai työsuojeluvaltuutetulle.
AVI - aluehallintovirasto viime kädessä ohjaa, valvoo ja tekee huomioita, mutta riskien kartoitus ja ennakointi on erittäin tärkeää; mm. missä saksia ja muita teräaseita säilytetään,
onko teräviä kulmia kulkureiteillä, joutuuko kurkottelemaan tavaroita, miten sähköjohdot ja lamput on suojattu, onko liukastumisvaaraa - ihan jokapäiväisiä mutta tärkeitä asioita.
Aina voi sattua ja tapahtua, mutta jos riskit on hyvin ennakoitu ja tilanteita harjoiteltu, kuten poistumisharjoitukset ja vaarat tunnistettu ja otettu puheeksi, työnteko on iloista ja turvallista.
Tiukoista talouspaineista ja ainaisesta kiireestä huolimatta toivon, että turvallisuusasiaan kuitenkin jaksaisimme paneutua, että tämä ei olisi sitä ylimääräistä
”sälää”, millä nykyään työpäivä uhkaa täyttyä.
* * * * * * * * * * * *
PS. Päivä oli antoisa ja ajatuksia herättelevä. Jatkoa varmaan seuraa
ja erittäin tärkeää olisi, että kaikilla kunnan kouluilla olisi yhteneväiset ohjeistukset. Kouluilla, joissa toimii esiopetusryhmiä, myös varhaiskasvatushenkilöstön kanssa tehtävä yhteistyö turvallisuusasioissa
tulisi olla saumatonta ja samansuuntaista.